Ei hienouksia, vaan fiilistä

Dog Days Revolution tekee kunniaa Australian suurimmalle vientituotteelle heti Fostersin jälkeen: AC/DC:lle. 

Niko Kaartinen. Kouvola. Helsinkiläinen Timo ”Iffe” Lindholm on viisissäkymmenissä oleva kaveri, joka säännöllisesti pukeutuu australialaiseen koulupukuun, nostaa kitaran kaulalleen ja kiipeää lavalle loikkimaan ankkakävelyä samalla soittaen vahvaa hard rockia. Kyse on AC/DC-tribuutista nimeltään Dog Days Revolution. – Keikan jälkeen on aina hirveä hiki. Se on hyvää liikuntaa, jossa yhdistyvät hyöty ja huvi, Lindholm nauraa.

ESIKUVAYHTYEEN kitaristin Angus Youngin tyyliin kuuluu energinen juokseminen ympäri lavaa kitaraa soittaen samalla kun muu taustaryhmä ottaa paikkansa lavalta, jossa ei paljoa liikuta. Lindholmin taustaryhmässä soittavat Peer Guntin alkuperäinen rytmiryhmä: rumpali Teijo ”Twist Twist” Erkinharju ja basisti Teijo ”Tsöötz” Kettula. – Soitimme Twist Twistin kanssa jo aikapäiviä sitten triona laulajakitaristimme Eski Palosaaren kanssa kaikenlaisia lainakappaleita, ja lopulta kokeilimme myös AC/DC:tä. Eihän se miltään triona kuulostanut. Satuimme sitten Twist Twistin pääbändin Los Bastardos Finlandesen keikalla kysymään Tsöötziä mukaan touhuun, ja hän suostui välittömästi.

TWIST TWIST ERKINHARJU on tyytyväinen päästessään soittelemaan jälleen vanhan ystävänsä kanssa. – Tästä bändistä ei olisi mielestäni tullut mitään ilman Tsöötziä, Erkinharju kertoo. Erkinharju ei ole soittanut Kettulan kanssa sen jälkeen, kun kouvolalaisen Peer Guntin alkuperäinen kokoonpano hajosi vuonna 2005. Dog Days Revolution tarjoaa Erkinharjulle tilaisuuden pitää hauskaa. – Se on sellaista rentoutumista äijäporukalla. Mutta mitään löysäilyä homma ei silti ole. Bändi treenasi monta kuukautta ennen ensimmäistä keikkaa.

AC/DC VALIKOITUI yhtyeen sapluunaksi miesten yhteisen innostuksen kautta. Palosaari oli jo aikaisemmin soittanut AC/DC-tribuuttibändissä, ja muillekin jäsenille bändi oli tärkeä inspiraation lähde. – Yhtyeessä on hyvä rock ’n’ roll -meno. Kappaleet ovat legendaarisia, ja jo ensimmäisissä treeneissä tuntui, että nyt ollaan ”kotona”. Materiaalin soittaminen on luonnollista meille, ja yhtyeen kemia toimii upeasti, Lindholm sanoo.

AC/DC:n materiaali on näennäisesti yksinkertaista, mutta sen saaminen rullaavan kuuloiseksi on oma haasteensa. Lindholm kiittää tästä rytmiryhmäänsä. – Onneksi on Teijot. Twist Twistin soitossa on sydäntä. Siinä ei haeta hienouksia, vaan fiilistä, Lindholm kehuu. Erkinharju pitää AC/DC:n musiikin suurimpana haasteena tempon pitämistä kohdallaan, ja ettei rumpali poikkea liikaa alkuperäisestä sovituksesta. – AC/DC:n rumpalin Phil Ruddin soitto on sen verran vähäeleistä, että koko homma menee pilalle, jos rumpali soittaa liikaa noihin kappaleisiin omia juttujaan. Täytyy pitää kontrolli, ettei lähde keulimaan kappaleissa.

Kouvolan Sanomat Lauantaina 30. huhtikuuta 2011 Viikko 17 N:o 117

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: