Jotkut vain ovat syntyneitä rokkaamaan.

Istuimme äijien kanssa alas ja laadimme pienen historiikin siitä milloin ja miten kaikki sai alkunsa. Muistelimme menneitä aikoja, jolloin bändin nykyinen kokoonpano oli vasta muotoutumassa, päiviä kauan ennen AC/DC covereita. Samalla suuntasimme katseemme myös tulevaan ja kävi ilmi, että Dog Days Revolution on kovaa vauhtia rokkaamassa kohti studiota.

Miten kaikki alkoi?

”Soitimme alkujaan triona ja line-up oli lähes sama kuin mitä se on nykyäänkin. Saimme Twistin rumpuihin, Iffe soitti kitaraa ja Eski hoiti basson sekä laulun, siis vain Tsöötz puuttui. Jo tuolloin repertuaariimme kuuluivat eri hevicoverit laidasta laitaan, kuten Deep Purplen ja Mötley Cruen kappaleet, mutta emme soittaneet lainkaan AC/DC:tä.

Kävimme yhdellä keikalla pääkaupunkiseudulla Vantaalla ravintola Kultakaivoksessa ja piipahdimme jopa studiossa Imatralla äänittämässä muutaman kappaleen Osmos Cosmojen tontilla lähinnä ihan noin niin kun omaksi iloksi. Halusimme kuulla, miltä se meidän soittomme oikein kuulostaa ja valitsimme soitettavaksi muun muassa Cactusta. Äänityksen ja miksauksen hoiti Miitri ”Isi” Aaltonen, joten vanhoissa demoissamme soundit ovat kyllä enemmän kuin kohdallaan – kuuntele vaikka täältä.

Mennäänpä vielä enemmän ajassa taaksepäin. Miten tunnette toisenne ja päädyitte soittamaan yhdessä?

”Jokainen meistä vaikutti musiikkibisneksessä omalla sarallaan jollakin tapaa, joten kohtaaminen ja tutustuminen vuosien varrella tapahtui luonnollisesti musajuttujen kautta.

Dog Days Revolution on ensimmäinen yhteinen projektimme, mutta olemme itse asiassa tunteneet toisemme jo 1980-luvulta asti. Vuosikausia Eski ja Iffe tuumivat yhteen ääneen, että pitäisi pistää pystyyn kunnon bändi. Muutenhan tämä elämä käy niin tylsäksi! Kun kuulimme, ettei Twistillä ollut pahemmin kiireitä, pyysimme häntä mukaan ja äijähän lähtikin messiin ihan uteliaisuuttaan. Näin siis syntyi triomme. Jossakin vaiheessa sitten rupesimme funtsimaan, että olisi todella kova veto ruveta soittamaan AC/DC covereita, mutta triona se olisi aika mahdotonta.

Iffe ehdotti, että Tsöötziä voisi yrittää kosiskella mukaan. Olimme Los Bastardos Finlandesesin keikalla, jossa tapasimme Tsöötzin ja siellä pyysimme häntä liittymään bändimme riveihin. Se oli joskus vuonna 2007. Meidän onneksemme hän myös suostui, vaikka äijälle kertyy useita kilometrejä Korialta Helsinkiin bänditreeneihin – ei voi miehestä ainakaan sanoa etteikö tekisi mieli soittaa! Sama pätee meihin kaikkiin. Kuten sanottu; suurin syymme pistää bändi pystyyn oli puhtaasti meidän intohimomme soittaa rock ’n’ rollia.”

Miksi juuri AC/DC:n musiikki kolahti teihin?

”Meidän kaikkien mielestä se on ylivoimaisesti kovin rock bändi kautta aikojen. Eniten AC/DC:tä meistä on aikaisemmin harrastanut Eski, joka soitti Riff Raff bändissä muutamia covereita jo 1970-luvun lopussa.

AC/DC:n musiikki puree lähes kaikkiin ja se vain niin sanotusti rokkaa menemään kuin höyryjuna, tempaisee mukaansa. Heidän musiikkinsa tarjoaa myös haastetta soittajalle. Vaikka AC/DC:n voima perustuu yksinkertaisiin melodioihin ja rumpukomppeihin, se on yllättävän vaikeaa soittaa. Kaikki hienonhienot bassolainit, kitaran minimaaliset eroavaisuudet rytmipuolella ja rumpujen tietynläinen svengi, joka vaatii tarkkuutta… puhumattakaan kaiken kruunaavasta rajusta laulusta, mikä sekin on erittäin oleellinen osa. Coverbändinä yritämme tietenkin kuulostaa mahdollisimman samalta kuin aito alkuperäinen ja se on ollut haastavaa. Sen olemme oppineet, että bändin soittokemian tulee todella olla kunnossa.”

Millä perustein laaditte setin, jota soitatte? Mitkä ovat teidän suosikkejanne?

”Painavin valintakriteeri biisilistaa laadittaessa keikkoja varten on tähän asti ollut se millaiselta saamme biisin kuulostamaan. Emme ole valikoineet joitakin legendaarisimpia kappaleita settiimme lainkaan, jos emme yksinkertaisesti ole kuulostaneet omasta mielestämme tarpeeksi hyvältä. AC/DC on yksi maailman legendaarisimmista yhtyeistä ja monet palvovat sitä kuin kulttia. Emme voi lähteä aliarvioimaan kuulijaa soittamalla biisejä ”vähän sinne päin”. Niiden täytyy rockata ja kuulostaa hyvältä. Meidän on myös aina oltava 100 % tyytyväisiä siihen, mitä teemme.

Toinen kriteeri on laulu. Jos laulu ei toimi, koko biisi kuulostaa ihan paskalta.”

Olette jo ehtineet hieman kiertää Suomea siellä sun täällä soittamassa ihmisille rockia. Mikä on paras keikkamuistonne?

”Jengi on ollut hyvin mukana joka keikalla. On loistavaa nähdä ihmiset joraavan ja laulavan täysillä messissä ihan fiiliksissä. Yllättävää on ollut se, että tyttöjä on yleensä keikoilla enemmän kuin äijiä – sitä ei kyllä tiedetä miksi…? Vanhat kauhtuneet ukot lavalla ei varmaankaan ole se syy?!”

Mitä odotuksia ja suunnitelmia teillä on tulevaa varten?

Lisää, lisää ja vielä lisää keikkoja. Meillä on tulossa myös omia biisejä. Aihioita olemme jo niputtaneet kasaan, mutta haluamme hiota niitä vielä vähän. Sitten kun kaikki on valmista, niin studio odottaa!

DOG DAYS REVOLUTION

Teijo ”Twist Twist” Erkinharju – rummut – Peer Günt, Leningrad Cowboys, Los Bastardos Finlandeses, Daltons

Teijo ”Tsöötz” Kettula – basso – Peer Günt

Esa ”Eski” Palosaari – laulu, kitara – Riff Raff, Kirka, Albert Järvinen Bronx, Daltons

Timo ”Iffe” Lindholm – kitara – GrayBlack (ja toinen Musamaailman ”House of Rock” perustajista)

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: